”Pitää dreamaa big, jos haluu olla big”, pohtii Aalto-yliopiston opiskelija ja startup-yrittäjä Peik Hämekoski, 21 vee, päivän Helsingin Sanomien artikkelissa. Tekstihuoltamon setä hamuaa jo nitropurkkia, mutta ehkä nuoren yrittäjän tavoittelema asiakasryhmä, seuraa kaipaavat ikäihmiset, ovat vähemmän rajoittuneita.

Kieli elää, eikä sitä ole mitään syytä hakata kiveen tai rajata vitriiniin koskemiskiellon taakse. On ymmärrettävää, että varsinkin englannin kielelle päivittäin altistuva ja sitä käyttävä suomenkielinen lainaa sanoja tai kokonaisia fraaseja arkipuheeseensa. Kielten ystävää viihdyttää tapa, jolla vieras kieli taivutetaan äidinkielen sääntöihin, ylläolevassa tapauksessa myös pääkaupunkiseudun omiin sääntöihin (pitää dreamaa vs. pitää dreamata). Mutta helou, jos haluaa vakuuttaa yleisönsä, ei välttämättä kannata tarttua lähimpään ilmaisuun.

Startup-yrittäjälle ominaiseen tyyliin Hämekoski puhuu core-osaamisesta eikä ydinosaamisesta, seed-kierroksesta eikä alkurahoituksesta ja ihmisistä, jotka ovat ”loistava fitti” Elffen kannalta. Eli sopivat liiketoimintamalliin.

Artikkelin kirjoittaja Noona Bäckgrenkin kuulostaa hieman tympääntyneeltä. Startup-yrittäjäpuhe liittyy minun mielessäni nuoriin ja vähän vanhempiinkin kukkopoikiin. Ehkä sillä on toimittajaan sama vaikutus.

Aivot vireiksi sudokulla tai suomella

Minulla ja ystävälläni Markuksella oli hurjassa nuoruudessamme viime vuosisadan lopulla projekti: päätimme puhua suomea. Meidänkin ajatuksissamme ja puheessamme vilisi englanninkielisiä ilmauksia, joita siis aloimme tietoisesti välttää. Hankkeen takana ei ollut kansallista ideologiaa vaan rakkaus äidinkieleen ja pyrkimys haastaa oma henkinen laiskuus.

Muistan, että koe oli työläs mutta antoisa. Pikkuhiljaa löytyi ja muistui mieleen iskeviä suomenkielisiä ilmauksia, ja tietenkin hauskuutimme itseämme ja toisiamme myös kääntämällä suomeksi englanninkielisiä idiomeja.

Kielihanke kantoi pitkälle, mutta sitten muutin vuodeksi Skotlantiin opiskelemaan. Palattuani puhuin taas puoliksi suomea, puoliksi englantia. Mieleni on kielellinen kaleidoskooppi edelleen. Lehtijuttuun saakka en kyllä silti päästäisi puolikielisyyksiä, niin viihdyttäviä kuin ne ovatkin.

Henkisesti vireää vanhuutta ajatellen voisin kaivaa suomea suomeksi -hankkeen naftaliinista, varsinkin kun sudokut eivät sytytä.

Kokeile sinäkin edes päivän verran!

Keskustelua aiheesta voi jatkaa Tekstihuoltamon fb-sivulla!