The British Library

Love Lyrics and Valentine Verses, for young and old. (E. M. Davies 1875.)

Missä voi nykypäivänä nähdä kirjoitettavan nimeltä mainitusta henkilöstä:

[N. N.] pysyi diplomaatin virassaan, vaikka oli täysi alkoholisti ja tunnettu homo­sek­su­a­listi, joka toi mukanaan diplo­maat­ti­kut­suille poika­ys­tä­viään, joiden kanssa hän unohti diplo­maat­tisen käytöksen ja herätti julkista pahennusta. 

”Homoseksualisti”? ”Poikaystäviään”? ”Täysi alkoholisti”?

Näin pahasti voi pettää ammattikirjoittajankin anekdotaalinen arvostelukyky sukututkimuksesta kirjoittaessa. Juttu julkaistiin Koillissanomat-lehdessä juhannuksen alla herran vuonna 2016. Samaisesta suurlähettiläästä katsotaan myös asialliseksi naureskellen pohtia – vuosikymmeniä vanhaa juorua kritiikittömästi toistaen – kuka hänen biologinen isänsä oli, onhan jutun otsikkona ”Dna-tutkimus ei petä – sukututkimus osa 1”.

Itsehän olen sitä mieltä, että sekä dna-tutkimus että viralliset asiakirjat voivat vääristää tai valehdella niin että vertauskuvalliset korvat heiluvat. Todellisuus – se ihmisten elämä arjen todellisuus perhesuhteineen – on niin monimuotoista, että niin biologia kuin byrokratiakin valaisevat siitä vain hyvin rajallisia alueita. Sukupuun olisi syytä antaa rehottaa joka suuntaan, ja sukututkijan tulisi muistaa, että sukutaulu ei ole pelkkä kaavio paperilla, vaan eräänlainen kuva monen ihmisen elämästä ja kuolemasta.

Mutta nyt ajattelen ensisijassa sananvastuuta.

Onko jonkun nimeltä mainitun yksilön ja hänen vanhempiensa seksuaalikäyttäytymisellä ja alkoholiongelmilla spekulointi hyvää sukututkimusta? ”Ajattelepa, miltä sinusta tuntuisi”, ohjeistetaan päiväkoti-ikäisiä, kun he ovat sanoneet tai tehneet jotakin, jota olisi voinut harkita vielä hetken. ”Voisitko sanoa näin jostain lähisukulaisestasi, ja onko tämä ylipäätään sinun juttusi kertoa?” kannattaisi jokaisen sukututkijan kysyä itseltään, ennen kuin esimerkiksi julkaisee verkossa sukulaistensa asioita.

Suomen Sukututkimusseuralla on hyvät ohjeet, jotka kannattaisi kerrata myös yllä siteeraamani hengentuotteen kirjoittajan ainakin ennen kuin kirjoittaa sarjaansa osaa 2.

Monen muun tärkeän ja huomioon otettavan seikan lisäksi Sukututkimuksen käytännesäännöt kertovat seuraavien tietojen olevan arkaluonteisia:

  • rotu tai etninen alkuperä
  • yhteiskunnallinen, poliittinen tai uskonnollinen vakaumus ja ammattiliittoon kuuluminen; näitä tietoja voidaan kerätä, jos rekisteröity on itse saattanut ne julkisiksi
  • rikollinen teko, rangaistus tai muu rikoksen seuraamus
  • terveydentila, sairaus tai vammaisuus, hoitotoimenpiteet tai niihin verrattavat toimet
  • seksuaalinen suuntautuminen tai käyttäytyminen
  • sosiaalihuollon tarve tai saadut sosiaalihuollon palvelut, tukitoimet ja muut sosiaalietuudet

Ai niin, mutta nythän kyseessä ei ollutkaan varsinaisesti sukututkimusraportti, vaan vanha juoru. Mutta – juoruilukaan ei ole kovin kunniakasta. Ja ”homoseksualisti” viittaa puhujaan, joka on aika tavalla ajastaan jäljessä. Vai oliko sana peräisin niistä Suomen puolus­tus­voi­mien komentajan Gustav Hägglundin muistelmista, joihin viitattiin? Lähdekritiikki ja tässä tapauksessa aivan erityisesti tyylillinen puntarointi kuitenkin kuuluvat myös sukututkijan perustyökalupakkiin.

Ryhtiä juttuihin ja vastuuta sanomisiin.